Ollaan nyt taas vaihteeksi Luigin kanssa ruvettu aktiivisesti metsässä kulkemaan. Varsinkin jos saadaan kaveri mukaan, niin siellä voi mennä vähän pitkään. Vaikka kilometrejä ei tule paljon, niin aikaa saadaan kulumaan, varsinkin kun otan vielä kameran mukaan. Luigihan ei tunnetusti paljoa arvosta tätä minun valokuvausta, mutta kärsivällisesti tai ei niin kärsivällisesti se jaksaa odottaa. Ihana omistaa sellainen koira, joka tulee viereen seisomaan tai istumaan, kun minä seison paikallani. Siinä on vain se huono puoli, että en välttis aina hoksaa että koira on jalkojen juuressa..
Keppejä ja palloja tuolle on nakeltu, niin saa pomppia ja juosta sielunsa kyllyydestä. Sitten aina vähän matkaa mennään eteenpäin hissukseen ja sitten taas heitetään jotain.
Jostain blogista luin, että mistä tietää että on koiraihmisen autossa tai talossa. Niitä iänikuisia karvoja löytyy joka paikasta ja palloja, patukoita, liinoja yms. Mietin sitten, että sen koiraihmisen vaatteita kun katsoo, niin tietää heti. Minulla esimerkiksi saattaa taskusta löytyä herkkunameja, palloja, kakkapusseja, hihnoja, panta yms. Leviää aika laajalle alueella tämäkin harrastus. :D
Meijänkin suunnitelmat alkavat olla hyvällä mallilla. Jännittää, mutta eiköhän se siitä. :) Parin viikkoa enää, ja sitten näkee ja tietää vähän enemmän. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti