Me otettiin taas vaihteeksi Luigin kanssa itteämme niskasta kiinni ja pyritään käymään ihanilla lenkeillä, missä voi ottaa paljon valokuvia. No okei, Luigihan ei arvosta tätä kovinkaan paljoa, kun minä vähän väliä pysähdyn ja räpsin miljoona kuvaa jostain. Luigi haluaisi koko ajan jatkaa matkaa, ja eihän se onnistu, kun minä hihnan toisessa päässä pysähtelen.
Lopulta päästiin aina vähän etenemään, kunnes löytyi uusi syy pysähtyä. Koiran ilmeestä näki, että voitaisiinko pliis liikkua edes himpun verran joutusammin? Eikö.. No voi kakka. Ei voi mitään. Valokuvaus on minun uusi harrastus. Järkkärin myötä, se on laajentunut. En väitä olevani mikään ammattitason kuvaaja, mutta ihan ok harrastelija. Ja jostainhan tämäkin on aloittettava, miksei siis nyt.
Meijän hihnaopetus on tätä luokkaa. Koira jolkottaa edellä ja minä perässä. Välillä koirakin on jopa minun vieressä. En ole "täydellinen" koiranomistaja, kun annan koiran mennä minun edellä, mutta tämä tyyli sopii meille. En väitä, että se sopisi kaikille, mutta ihan sama. Jos jotakin ei miellytä, niin voi voi, pomppikaa pois meijän sivulta sitten.
Ai mitenkö niin Luigia alkaa kyllästyttämään? No, jos kuvaus kohteet on ylläolevan kaltaiset, niin kyllä minäkin koirana kyllästyisin. :D
Mutta sainpas Luigista viksun ja vilmaattisen pääkuvan! On se komea. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti