Nyt kun eletään pitkää näyttelytaukoa, niin on aika panostaa siihen että koira saa tarpeeksi virikkeitä. Meillähän sisällä virikkeeksi, käy melkein mikä tahansa. Tyhjät limukkapullot, ovat Luigin mielestä mitä parhaimpia leluja. Myös Luigin ihan omia leluja piilotellen aina milloin minnekkin ja niitä se saa sitten etsiä tohkeissan.
Olen nyt ryhdistäynyt ja käynyt koiran kanssa joka päivä, pitkällä pitkällä lenkillä, tai no ainakin niin pitkällä lenkillä, että koirakin on tyytyväinen. :D Sadepäivät ovat vain sellaisia, milloin ei koirankaan tee mieli liikkua pihalla. Köpötellään Luigin kanssa onnessaan joko metikössä, kaupungissa tai rannalla, ja leikitään onnellista turistia. Ei varmasti ihan heti uskoisi, että olen Raahessa asunut jo 4 vuotta. :)
 |
| Onnellinen koira patsaspuistossa. |
|
Olen saanut ilokseni todeta sen, että tuon koiran käyttäytyminen myös muita uroksia kohtaan, on parempi. Jahka minä saan itseni ensin hyvään mielentilaan, niin ei Luigikaan välitä niistä pahemmin. Elikkäs, kaikki ongelmat ovat vain ja ainoastaan siellä talutushihnan toisessa päässä.
 |
| Luigi tykkikoirana. Vakuuttava? |
|
Yritänkin järjestää, aina tilaisuuden tullen ryhmälenkkejä Raahelaisten koiraihmisten kanssa. Saataisiin enemmän kokemusta, ja Luigikin toivon mukaan huomaisi sen, että urokset voivat olla ihan kivoja, kun minä en ole jännittynyt. Toivossa on hyvä elää. Todellisuus voi olla jotain aivan muuta.
 |
| Laiturilla Luigin ilme oli tämä. Ei ole luonnollinen olotila. |
|
 |
| Penkillä oleminen on melkein yhtä kauhiaa. |
|
 |
| Mitähän tuoksuja meri tuo tullessaan? |
|
 |
| Metsälenkin päätteeksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti