lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kevätauringon autuutta.


Tai ainakin me poijjat nautitaan! Tuo toinen omistaja ei taija vaan hirveesti arvostaa meijän nokkia tällä hetkellä, kun lumen alta paljastaa miljoonan tsiljoona kivoi hajuja! Oih ja voih! Onneksi käydään tällä hetkellä kolmella pienellä lenkillä, niin keretään haistellakin ne kaikki hajut ja mielenrauha säilyy, ainakin sillon tällöin. Heh heh. Emäntä on ruvennut ahkerasti ottamaan myös kameraa mukaan. Siinä se kaulassa roikkuu ja se yrittää näyttää niin hemmetin pätevältä kun napsii meistä kuvia, yrittäen samalla pysymään meitä paikalla ja saamaan vielä sellaisia kuvia mistä se haaveilee. Mahdoton tehtävä ettenkö sanoisi. Noh, ehkä isäntä lähtee sille joskus kaveriksi, niin se saa keskittyä vallan kameraan ja isäntä keskittyy meihin. Ehkä.



Vaikka välillä tapellaan, niin nyt ollaan oltu tosi kiltisti!

Käytiin tosiaan merenrannassa kuvia ottamassa. Ja nuuskuttelemassa paljon kivoja hajuja. Siellä oli ihmisiä, mitä me totisena aina seurattiin. Onkait se ihan tyytyväinen kuviin, mutta kun emännällä on sellainen taipumus, että kuvanmuokkaus kiinnostaisi, mutta se kun ei tietenkään amatööriltä ihan tuosta nuin vain luonnistu, niin sitten sillä menee hermot ja kone läiskätään kiinni ja se painuu tekemään käsitöitä, mitä se kyllä osaa tehdä, sitä ei käy kiistäminen. Ne on oikeesti hienoja!





Nää kaksi viimeistä kuvaa on lähinnä sitä matskua, mitä meistä saa irti, kun joudutaan paikoillamme olemaan. Näitten takia emäntä vissiin tänäänkin huokailia siihen malliin tuolla rannassa, että pantiin vielä oikein parasta ja korvat kiinni. Kyllä se nyt jo hymyilee, mutta ulkona ei paljoa hymyä näkynyt. Outo tyyppi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti